"'S what happens when you bury things. In the end they always come back to bite you in the ass."

It said if you don't let it out
You're gonna let it eat you away
I'd rather be a cannibal, baby
Animals like me don't talk anyway
Kävin tänään taas päivystyksessä, siitä on tullut jokakesäinen rituaali. Hain itselleni lääkäri ajan. Nämä lääkkeet joita syön eivät selkeästikkään toimi.
Sain sitten tämän päivän vapaaksi, ja miten sen olen käyttänyt?
Tuijottamalla seinää kotona, ja nukahtamalla pariksi tunniksi sohvalle.
En siis ole tehnyt kotiin tulon jälkeen mitään viisasta, mutta ensimmäistä kertaa se tuntui ihan oikealta ratkaisulta. Normaalisti viuhdon täällä ja ahdistun jos olen hetkekin paikallani.
Ei sillä, kyllä miuta ahdisti tänäänkin, mutta näin illasta se alkaa aina helpottaa ja voin jopa hengittää parituntia. Ennenkuin alan taas kytätä kelloa koska voin ottaa lääkkeet ja mennä nukkumaan.
Kavereilla en ole käynyt pitkään aikaan. Vihaan sitä tunnetta kun kävelen kadulla ja joku katsoo miuta ahdistun ja kuulen heti päässä miten joku irvailee miulle. Vaikka vain vilkasisivat eivätkä ajattelisi mitään. Tuskin kukaan ajatteleekaan täysin tuntemattomasta ihmisesta.Mutta en voi niille mitään, ne tulevat jo tuttujenkin ihmisten kanssa ja toivon että ne olisivat hiljaa, ne äänet siis.
Sanokaa olenko sekoamassa?

Klik