Someday I'll drive, close both my eyes.

Väsymys on löytänyt kodin luistani.
Kun pysähdyn tai hidastan se ottaa kiinni ja kuiskaa hiljaa mutta päättäväisesti: "anna mennä. Laita silmät kiinni."
 Tänään taidan totella sitä, taidan maata illan sängyllä ja hengittää kaiuttimista kantautuvaa musiikkia.
Huomenna ei ole töitä.
Eikä ylihuomennakaan.

Tyhjissä päivissä on jotain mikä kaivertaa sisukaluhin uusia muotoja. En ole edes paikalla vaikka olen. Heräsin eilen illalla sekavan sängyn pohjalta  huomaamaan etten käytä päivässä sekunttiakaan miettien todellista elämää.
 Olen koko ajan jossain muualla, kotona luen kirjaa, lenkillä lennän tuulen mukana ja haaveilen elämästä jota en koskaan saa. Silmieni edessä pyörii koko ajan filmi. Olen oman elämäni sankari. Pakoilen niin tiiviisti että kaikki pienet todellisuus hetket saavat pääni pyörimään ja tuntumaan raskaalta.

Olenko nyt sitten vihdoin sekoamassa?

Who is this person in the mirror I see?

     And I have come so far, thought I was so strong
Paniikkikohtauksien jättämien kauhujen valossa
omastakin kodista saa pelottavan.

En nuku enää ovi auki, pistän sen lukkoon ja kuvittelen jättäväni kaikki kauhut ulkopuolelle.
Masennuslääkkeet toimivat tällähetkellä kuin burana murtuneeseen jalkaan.
Poistaa kivun mutta ei ongelmaa.

Ja minä vajoan,
       aina vain alemmas
                       ja alemmas
                                      ja alemmas.

Töihin uppoutuiminen on ihanaa ja sinne mennessä on helppo unohtaa
kuka on. Ja mennä siihen mielikuvaan
jonka muut luovat.

Ei minun oikeastaan tarvitse edes elää.
Olen mielkuva, uppoudun siihen. Kyllä minä leikisti olen tälläinen! Olen, olen!

Ja sitten tulen kotiin enkä tunnista iteäni enää peilistä.

The truth is I just fed myself a lie 
For too long.

Hymyile! Ne tykkää siitä

Kesäloma, kesätyöt.
Ostin vaatteita pitkästä aikaa. Koitan pitää itseni pirteänä.

Tein jopa ruokaa. Ihan siis oikeasti ruokaa ja se on hämmentävä kokemus. Jotenkin olen saanut sen sh mörön pienen hihnan päähän ja pitkästä aikaa se olen minä joka vien ja se vikisee. Tein siis eilen vegaani lasagnea. Ja omaksi yllätykseksi siitä tuli hyvää. Ehkä en ookkaan niin surkea keittiössä.

Väitän kovasti olevani onnellinen, mutta tässä on taas sellainen pieni pakottamisen maku. Yritän niin täysillä tätä onnellisuus juttua. En tiedä uskonko siihen loppujen lopuksi itsekkään.
Jos hoen mantraa itsekseni koko ajan: "olen onnellinen, olen onnellinen..." Niin tuleeko se jossain kohtaa tulemaan luonnostaan?
Maalaanko piruja seinille? Olenko vain jotenkin valmistusvikainen kun en osaa luonnostani olla onnellinen?
Could you check my pulse for me
To see if I'm alive

Don't paint me black when I used to be golden

Pronssista kynsilakkaa,
ja tili joka on tyhjä.
Pitäisi tiskata.

Pitäisi pakata. Mutta se tuntuu turhalta jos rahaa ei tulekkaan.

pitäisi pitäisi pitäisi.

Mutta ei kykene. Jos pystyisin nukkumaan kaivautuisin lakanoihin odottamaan huomista.

heräsitkö? etkö herännytkään?

Nyt se sitten on virallisesti täällä.
Nimittäin kesäloma.
En ole valmistautunut yhtään. Vihkaviimeisen koulupäivänkin aloitin sillälailla kivasti nukkumalla pommiin.
Sen siitä saa kun ei saa nukutuksi ennen kuin aamuyöstä.

Odotan innolla ja kauhulla soittoa eräästä firmasta.
Sainko nyt niitä kesätöitä.
Meniköhän se sähköposti edes oikeaan osoitteeseen?
Mitä mie sitten teen jos en saa sitä paikkaa?
Mitä mie sitten teen jos saan sen paikan?

Ilmassa leijuva hermostus ahdistus tuntuu sakealta.
Kaikki näyttää niin kirkkaalta, tähän aikaan vuodesta. Ei, en ole tottunut siihen että on niin värikästä.
Joka puolella kun kaikki tietenkin taas herää henkiin talven jälkeen. Totuin liikaa harmauteen ja pimeään.
Tämä totuttelu tuntuu taas jotenkin hankalalta. Ja kaikki hiertää. Missään ei ole hyvä olla.
Nukkuessakin tuntuu että seinät kaatuu päälle.
Ja ihmiset huutavat ja ilkkuvat.

Mutta, puhutaanpa nyt vielä hetki kesästä.
On niin paljon mitä haluaisin tehdä.
Haluaisin mm.
Tavata jonkun kivan/ihanan/suloisen tyttösen
Tahtoisin telttailla
Tahtoisin nähdä mahdollisimman monta bändiä
Tahtoisin maata rannalla ja juoda lonkeroa
Tahtoisin pussailla, halailla ja kihnuttaa sohavalla sadepäivää viettämässä ja katsoa surkeita elokuvia.

Sekavaa päivää sekavaa tekstiä.
Anteeksi ja hyvää päivän  jatkoa.





ps. Mitä vittua nuo linkki mainos paskat tekee tuolla keskellä tekstiä ja ennen kaikkea miten niistä pääsee eroon???

Sometimes we take chances, Sometimes we take pills

Kaikenlaisten kiertelyiden ja kaarteluiden jälkeen olen taas täällä ja kesä on saapumassa.
Se kolkuttaa jo ovella hiukan kärsimättömän kuuloisesti. Pimeiden pitkien aikojen hiljalleen väistyessä myös unirytmi rakoilee, se alkaa murentua murunen kerrallaan.
Rapisee lattialle.
Hävitän sen pois avaamalla ikkunan ja annan tulevan kesän puhaltaa murut kadoksiin.
 Olen kärsimätön, olen hetken onnellinen menen seuraavana hetkenä ala ja taas ylös.

Hermostuttaa, en pysty hengittämään ja koko ajan on kuuma. Vihaan tätä kuumuutta. Se saa tuntumaan kuin koko kroppani olisi tulessa, tunnen jokaikisen kohdan siinä korostetusti.
Tarvitsen liikuntaa.
Paljon.

Ykäkerran kaveri vaikuttaa välillä hiukan jonnekkin ala-asteella jämähtäneeltä, se huutaa ja raivoaa kovaan ääneen. En vain koskaan kuule kenenkään vastaavan. Voisin yömyöhällä alkaa raivota sille takaisin.
Jos saisin ääntä ulos, huutaisin varmaan samalla tavalla.
Oi kun olisi hienoa jos pystyisi huutamaan nämä olot pois.

Lääkärillä kysyttiin olenko joutunut koskaan seuksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Takaraivossa räsähtää jotain ja säikähdän.mutta en tiedä miksi.
Enhän minä sellaista ole kokenut.
Enhän?

Aikuisuuden määrittely ei riipu iästä.

"Siulla on ihan selkeästi joku toinen nainen! 

Älä yhtän yritä väittää vastaan!

Häh! 

Onkse nyt sit niin paljon parempi?!

Mikset sie mee sen luokse nyt sitten?!"

"Sie oot miun rakas."

Yrittää halata mutta toinen vain kavahtaa kauemmas.

" Mie oon siun äiti, tuollaisten puhuminen on epäsopivaa!"

"MIE VOISIN KUOLLA JA KUKAAN TEISTÄ EI EES HUOMAIS!!

MIE LÄHEN TÄÄLTÄ NYT!"

Roikkuu kauluksessa ja yrittää estää äitiään lähtemästä.

"Mie lupaan olla parempi, älä mee. Mie lupaan. Älä jooko kuole. Jooko?"

On olemassa asioita joita ei halua kuulla tai joita ei vain haluaisi muistaa. Joiden kuulemiseen loppuu lapsuus.