just living is not enough

Varoitus, pimeän puolen esiinmarssi.


Basking in the light of the moon, taking a deep breath
In a world where theres no yelling voice or sound of the plates breaking
Without sharing warmth, we can keep living

Huomasimme L.n kanssa että meidän pimeät puolet ovat aika samoilla linjoilla joskus.
Hän itse ruokkii minun syömishäiriötäni, olemalla aivan tajuttoman laiha, ja minä vedän hänestä esiin puoli jotka nekään eivät ole niitä kaikkein kauneimpia.
Mutta silti en päästäisi hänestä ikinä irti.
Puhuimme kauan näistä meidän yhteisistä synkistä puolista. Ensimmäistä kertaa.
Puhuimme siitä miten niin usein on vaikea pitää kiinni oikeasta maailmasta ja miten meissä virtaa aika paljon agressioita ja masokismia.
Tämä saattaa kuullostaa sairaalta, mutta pidän hänestä enemmän nyt. Ja toivon että hän pystyy/haluaa kertoa itsestään tulevaisuudessakin.
Kun tiedän etten ole ainut, joka miettii näin.

However, just living is not enough for us

why?

Nykyään, miulla on aika erikoinen ongelma.

Aina kun otan vähäkin jotain, vaikka kaljaa.
Miuta vaan alkaa itkettää. Aivan tajuttomasti. En tiiä mistä se johtuu, tahtosin vaan istua jossain nurkassa ja itkeä.
Vaikka ei miusta ees tunnu niin pahalta, okei joulu ahdistaa ja en tykkää tästä repivästä tunteesta. Ihan kuin miuta revittäis kahtia.
Mutta silti.
Miksi itkeä?

Mihin se kuiva kausi jäi?
Se jollon mikään ei saanu miuta itkemään vaikka ois tahtonu.
Mihin se jäi?

I'm not okay, but i'm going to be,

Tänään mie sain ennakkoon joululahjan.
Mie näin miun veljeä, sitä jonka kanssa en oo puhunu sen jälkeen kun se heitti miut pihalle.

Olin liian vihanen, liian loukkaantunut. Ja ennenkaikkea liian hajalla.
Se sai miut kokonaan pois tasapainosta, masennus rojahti kertaheitolla niin alas etten oo ikinä ollu.
Silloin tein kaikkea tyhmää, ryyppäsin viikkoja putkeen, aloin viillellä(vaikka pelkään verta)
Mutta sillon se kiehto, se kipu, se kun sai ajatukset pysähtymään. Kaikki liike pysähty hetkeks. Mutta kiltit. En tällä tahdo sanoa että kokeilkaa, vaan että älkää kokeilko. Se toimii vain sekunnin, jonka jälkeen jää usein paljon enemmän kauhua kuin sitä ennen.
Ja haavoja tuli paljon.
Henkisiä suurin osa.

Ja sen jälkeen kahdenvuoden hiljaisuus.
Joka katksei nyt.

Vihaan edelleen sitä mitä tapahtui kaksivuotta sitten juuri ennen joulua, niitä itkuja ja sitä miten sain turpiin kyseisen veljen vaimolta.
Mutta olen senverran heikko etten tahdo menettää. Kaipaan jopa enemmän kuin vihaan.

Anteeksi, olen taas sekava, mutta halusin selvittää ajatuksia ja tämä tuntui siihen hyvältä paikalta.

Hyvää joulua teille<3

Why are you shaking?

So you fucked this up again
it's time for you to leave
you never had many friends
and you thought this was all right
you're rushing to meditate
you should eat but probably wait
you never thought of yourself

why are you shaking
why are you right
when I will be the only one who gives
and lets you in tonight

Miut tiputetaan aina niin korkeelta.
Ja mie tahdon vaan elää.
Miksi?

Miksi te teette tän miulle?

I wish for one thing, and one thing only.

Tahtoisin saada tänä jouluna joululahjaksi, jouluraauhan.
Meidän perheeseen.
Tahtoisin saada edes kerran koko perheen joulun. Sellaisen että me kaikki lapset olisimme paikalla. Ja veljien perheet tietysti.Kukaan ei ryyppäisi, eikä riitelisi.

En minä niistä lahjoista välitä, voitte pitää ne kaikki.

Minä tahdon vain rauhaa, ja perheen ja rakkautta.

Anteeksi, etten sano tätä teille suoraan.

What's neccesary in a fight isn't fear, Nothing can be born from that.

Geezus...The stray dog in me is dyed into my bones. I'm getting sick of it.
All I do is howl at the stars, I ain't got the guts to leap at them.

I will light a fire upon the fang that falls short, so that I neednt see that star, so that it shall not tear this throat of mine.

Mitä miustakin on tullut?
Oon vaan kotona, meen piiloon kirjojen ja elokuvien maailmaan.
Tunnen itteni rikki revityks kun lähden niistä pois.

Kotona oleminen on helpompaa kun ei jää koukkuun oikeaan elämään.
Mutta pelkääminen ei loppupeleissä auta mihinkään, ja siitä tästä kuitenkin loppupeleissä on kyse, pelkään elämää niin etten halua edes yrittää.

Haluaisin sanoa että miullahan on ihan hyvä syy,
I've seen too much.

Mutta se ei taida yksinään riittää. Onneksi huomenna on taas psykologi, pääsen purkamaan päätäni. Setä-psykologille on koko ajan helpompi puhua, menen mielelläni siihen valheelliseen luulon,
että hän oikeasti välittää miusta.

kaikki aikanaan, i hope.

Joka toisena päivänä keitän kahvia enemmän
Laitan pöytään valkean liinan ja hetken hengähdän
Joka toisena päivänä katson peiliin hymyillen,
Joka toisena päivänä jaksan, joka toisena en
Lupasin tulla kertomaan kun tiedän enemmän,
nyt tiedän. Mutta en tahtoisi.

En enää olekkaan kaksi-suuntainen mielialanhäiriö.
Niin nopeasti se vaihtuu, nimi. Oireet ei.
Olen Dissosiaatiohäiriöinen, sosiaalisia tilanteita pelkäävä, anorektikko. Höystettynä vakavalla masennuksella.
Hei.
Pitkä nivaska nimiä, mutta ei mitään tietoa,
mitä noille pitäisi tehdä.
Voiko tästä parantua?
Voinko minä jonani päivänä sanoa, "olen taas terve."
En tiedä, tuskin setä psykolokikaan tietää.
Sanoi vain, että ei näiden nimeäminen miuta mikskään muuta, siihen tarvitaan vuosien työ.
Jonkun muun kuin hänen kanssaan, hän osaa vain nimetä ongelmiä.
Mutta hänen kanssaan on mukava tehdä töitä. Hänestä jää sellainen kuva, että vaikka käsitellään vaikeita asioita, hän ei tahdo satuttaa niillä minua.
Pyrkii aina siihen ettei miuta ahdista kun lähden sieltä kotiin.
Kiitos. Ensimmäinen ammatti-ihminen joka ei tahdo satuttaa, tai siltä se ainakin tuntuu.
Kiitos.

P.s voisiko joku ystävällisesti kertoa miksi terapeuttini näyttää kerta kerran jälkeen vain huolestuneemmalta?

edit// Hah! olen niin hyvä näiden kanssa, tämäkin meni kahteen kertaan. Anteeksi virhe, en oikein ole hyvä näiden kanssa -.-'