All I do is howl at the stars, I ain't got the guts to leap at them.
I will light a fire upon the fang that falls short, so that I neednt see that star, so that it shall not tear this throat of mine.
Mitä miustakin on tullut?
Oon vaan kotona, meen piiloon kirjojen ja elokuvien maailmaan.
Tunnen itteni rikki revityks kun lähden niistä pois.
Kotona oleminen on helpompaa kun ei jää koukkuun oikeaan elämään.
Mutta pelkääminen ei loppupeleissä auta mihinkään, ja siitä tästä kuitenkin loppupeleissä on kyse, pelkään elämää niin etten halua edes yrittää.
Haluaisin sanoa että miullahan on ihan hyvä syy,
I've seen too much.
Mutta se ei taida yksinään riittää. Onneksi huomenna on taas psykologi, pääsen purkamaan päätäni. Setä-psykologille on koko ajan helpompi puhua, menen mielelläni siihen valheelliseen luulon,
että hän oikeasti välittää miusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
So kiss me goodbye