Tänään mie sain ennakkoon joululahjan.
Mie näin miun veljeä, sitä jonka kanssa en oo puhunu sen jälkeen kun se heitti miut pihalle.
Olin liian vihanen, liian loukkaantunut. Ja ennenkaikkea liian hajalla.
Se sai miut kokonaan pois tasapainosta, masennus rojahti kertaheitolla niin alas etten oo ikinä ollu.
Silloin tein kaikkea tyhmää, ryyppäsin viikkoja putkeen, aloin viillellä(vaikka pelkään verta)
Mutta sillon se kiehto, se kipu, se kun sai ajatukset pysähtymään. Kaikki liike pysähty hetkeks. Mutta kiltit. En tällä tahdo sanoa että kokeilkaa, vaan että älkää kokeilko. Se toimii vain sekunnin, jonka jälkeen jää usein paljon enemmän kauhua kuin sitä ennen.
Ja haavoja tuli paljon.
Henkisiä suurin osa.
Ja sen jälkeen kahdenvuoden hiljaisuus.
Joka katksei nyt.
Vihaan edelleen sitä mitä tapahtui kaksivuotta sitten juuri ennen joulua, niitä itkuja ja sitä miten sain turpiin kyseisen veljen vaimolta.
Mutta olen senverran heikko etten tahdo menettää. Kaipaan jopa enemmän kuin vihaan.
Anteeksi, olen taas sekava, mutta halusin selvittää ajatuksia ja tämä tuntui siihen hyvältä paikalta.
Hyvää joulua teille<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
So kiss me goodbye