heräsitkö? etkö herännytkään?

Nyt se sitten on virallisesti täällä.
Nimittäin kesäloma.
En ole valmistautunut yhtään. Vihkaviimeisen koulupäivänkin aloitin sillälailla kivasti nukkumalla pommiin.
Sen siitä saa kun ei saa nukutuksi ennen kuin aamuyöstä.

Odotan innolla ja kauhulla soittoa eräästä firmasta.
Sainko nyt niitä kesätöitä.
Meniköhän se sähköposti edes oikeaan osoitteeseen?
Mitä mie sitten teen jos en saa sitä paikkaa?
Mitä mie sitten teen jos saan sen paikan?

Ilmassa leijuva hermostus ahdistus tuntuu sakealta.
Kaikki näyttää niin kirkkaalta, tähän aikaan vuodesta. Ei, en ole tottunut siihen että on niin värikästä.
Joka puolella kun kaikki tietenkin taas herää henkiin talven jälkeen. Totuin liikaa harmauteen ja pimeään.
Tämä totuttelu tuntuu taas jotenkin hankalalta. Ja kaikki hiertää. Missään ei ole hyvä olla.
Nukkuessakin tuntuu että seinät kaatuu päälle.
Ja ihmiset huutavat ja ilkkuvat.

Mutta, puhutaanpa nyt vielä hetki kesästä.
On niin paljon mitä haluaisin tehdä.
Haluaisin mm.
Tavata jonkun kivan/ihanan/suloisen tyttösen
Tahtoisin telttailla
Tahtoisin nähdä mahdollisimman monta bändiä
Tahtoisin maata rannalla ja juoda lonkeroa
Tahtoisin pussailla, halailla ja kihnuttaa sohavalla sadepäivää viettämässä ja katsoa surkeita elokuvia.

Sekavaa päivää sekavaa tekstiä.
Anteeksi ja hyvää päivän  jatkoa.





ps. Mitä vittua nuo linkki mainos paskat tekee tuolla keskellä tekstiä ja ennen kaikkea miten niistä pääsee eroon???

Sometimes we take chances, Sometimes we take pills

Kaikenlaisten kiertelyiden ja kaarteluiden jälkeen olen taas täällä ja kesä on saapumassa.
Se kolkuttaa jo ovella hiukan kärsimättömän kuuloisesti. Pimeiden pitkien aikojen hiljalleen väistyessä myös unirytmi rakoilee, se alkaa murentua murunen kerrallaan.
Rapisee lattialle.
Hävitän sen pois avaamalla ikkunan ja annan tulevan kesän puhaltaa murut kadoksiin.
 Olen kärsimätön, olen hetken onnellinen menen seuraavana hetkenä ala ja taas ylös.

Hermostuttaa, en pysty hengittämään ja koko ajan on kuuma. Vihaan tätä kuumuutta. Se saa tuntumaan kuin koko kroppani olisi tulessa, tunnen jokaikisen kohdan siinä korostetusti.
Tarvitsen liikuntaa.
Paljon.

Ykäkerran kaveri vaikuttaa välillä hiukan jonnekkin ala-asteella jämähtäneeltä, se huutaa ja raivoaa kovaan ääneen. En vain koskaan kuule kenenkään vastaavan. Voisin yömyöhällä alkaa raivota sille takaisin.
Jos saisin ääntä ulos, huutaisin varmaan samalla tavalla.
Oi kun olisi hienoa jos pystyisi huutamaan nämä olot pois.

Lääkärillä kysyttiin olenko joutunut koskaan seuksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Takaraivossa räsähtää jotain ja säikähdän.mutta en tiedä miksi.
Enhän minä sellaista ole kokenut.
Enhän?

Aikuisuuden määrittely ei riipu iästä.

"Siulla on ihan selkeästi joku toinen nainen! 

Älä yhtän yritä väittää vastaan!

Häh! 

Onkse nyt sit niin paljon parempi?!

Mikset sie mee sen luokse nyt sitten?!"

"Sie oot miun rakas."

Yrittää halata mutta toinen vain kavahtaa kauemmas.

" Mie oon siun äiti, tuollaisten puhuminen on epäsopivaa!"

"MIE VOISIN KUOLLA JA KUKAAN TEISTÄ EI EES HUOMAIS!!

MIE LÄHEN TÄÄLTÄ NYT!"

Roikkuu kauluksessa ja yrittää estää äitiään lähtemästä.

"Mie lupaan olla parempi, älä mee. Mie lupaan. Älä jooko kuole. Jooko?"

On olemassa asioita joita ei halua kuulla tai joita ei vain haluaisi muistaa. Joiden kuulemiseen loppuu lapsuus.

I cannot spend another night in this home

 I close my eyes and take a breath real slow

En oo puhunu meidän äidin kanssa kertaakaan sitten jouluisen tappelun.
Se ei oo soittanut kertaakaan, vaikka ennen sitä se soitti vähintään kaksi kertaa viikossa.
Oon antanut asioiden olla niinkuin ne on.

The consequence is if I leave I’m alone

En ole soitellut itsekkään. Tiesin että tää loppuu jossain kohtaa.  Että jossain kohtaa tulee hetki jollon sen on pakko ymmärtää etten mie oo sen henkilökohtainen terapeutti.
Se mitä en osannut odottaa oli se että sen myötä, yhteydenpito katkeaisi kokonaan.
Olo on jotenkin niin yksinäinen, ensimmäistä kertaa.
Äitin sanat: turha tulla pyytämään apua, kiittämätön paska.
Aiheutti sen etten halua/uskallakkaan soittaa sinnepäin.
Vaikka tavallaan tiesin että tämä on tulossa. Se sattuu silti niin paljon.Kiertelin tätä kipua pitkään. Mutta pakko se on myöntää. Että tämä sattuu vaan niin saatanasti.

But what’s the difference when you beg for love?

And through the mutated words I write Kill it fast and never watch it die

                                                                                             Vuoden alku. Kaiken uuden alku kaiketi.

Ei ihan vaan tunnu siltä. 

En vaan pysty unohtamaan. Porukoilla olo ajaa miut hulluuteen. Kaikki ne sanomattomat asiat roikkuu ilmassa. Iskän känninsekainen huokaus:"kukaan ei oo koskaan kiinnostunut miun asioista." Aiheutti miun sydämmen tippumisen polvien tasolle.Seuraavan päivän tupakka keskustelu siitä miten äiti sekoaa. Miten pitää saada raha-asiat,talo, mökki, kaikki selvitettyä ja järjestykseen ennen kuin siltä katoaa viimeisetkin järjen rippeet.

En tuntenut sillä hetkellä mitään. Olin järkevä ja rauhallinen. 

Sain raivarinkin kerran. Vaikka lupasin itelleni etten ratkea raivoamaan enää. En suostu, en jaksa enää.

Mutta siinä vaiheessa kun äiti huusi ja haukkui itsekeskeiseksi, kiittämättömäksi paskapääksi, en vaan pystynyt enää. Joten huusin ja huusin. Vaikutus oli sama kuin olisi huutanut seinälle. Kaikki sanat vain kimpoilivat pois. Niitä ei kuunneltu, niihin ei jaksettu kiinnittää huomiota. 

Ainakun onnistun jollain tavoin saamaan itelleni mielenrauhan. Menetän seen samantien ja tajuan ettei sitä koskaan ollutkaan. Kuvittelin kaiken koko ajan, miun mielenmaisemaa värjänneet värit valuu pastelleina vesisateessa. 

Todellisuuspakoisia ei pitäisi pakottaa tähän maailmaan.

2013 tulee... kuka on valmis??

Mutta joka tapauksessa, nyt on aika bilettää(huomenna, mutta kumminkin) ja ottaa uusivuosi vastaan takkia auki.

Pikapost. palataan aiheeseen kunhan palailen kunnolla koneen äärelle.
P.s oon oottanu ton kuvan kanssa koko vuoden :P

With heaven above you, there's hell over me

 Joulu.

Tämä joulu on hylkiöiden.

Meidät unohdettiin tänne.

Eikä kumpikaan jaksa välittää.

Meidät voi löytää,

jos on tarkka ja lähtee seuraamaan nenäliina vanoja.

Tai pahaenteisen kuulloista yskää, joka on ilmeisesti päättänyt irrottaa keuhkotkin.

Ainut jouluinen hetki vietettiin,

juttelemalla ukille.

Hei, tulin taas.

Mitä kuuluu?

Mikään ei ole muuttunut.

Eikä varmaan tule muuttumaan.

Perinteeksi muodostunut retki ukin luo, paukkupakkasessa.

Meillä on edelleen ikävä siuta täällä.