Levottomuus. Mikä ihana ja kamala tunne. Se kasvaa sisällä ja saa pomppimaan ympäri kämppää kuin pieni eläin. Katoin aamun ratoksi taas moottoripyöräpäiväkirjaa. Se on niin ihana elokuva! Se jättää sellasen mukavan kaipuun pois kotinurkilta ja kattelemaan maailmaa. Haistelemaan uusia tuulia ja kiertelemään katuja joilla ei oo käyny aiemmin. Ja se on niin piristävää. Se pakottaa kaivautumaan sieltä masennuksen pimeydestä kattelemaan aurinkoa. Sen jälkeen tekee aina mieli tehä niin monia asioita.
1. Tahtoisin rynnätä kirjastoon lainaamaan Ernesto Guevaran elämänkertaa, vaikka oon lukenu sen jo kolme kertaa.
2. Tahtoisin ostaa lento liput Etelä-Amerikkaan nyt saman tien ja lähteä reppu matkailemaan pariksi kuukaudeksi.
3. Tahtoisin kaivaa vanhan pyörän rämän esille ja lähteä tutkimaan Eurooppaa.
Ja mikä vaikuttaa realistisimmalta? Päädyn varmaan sinne kirjastoon vielä tänään.
Itsehillintäkin on kadonnut jonnekkin. Ostin riisikakkuja eilen kun aattelin että ne on kivoja ja vähä kalorisia. No oishan ne mutta tuskin eroa huomaa jos mutustaa koko paketin kerralla. Onneks päivän muut syömiset oli sitten tosi vähäisiä. Oisin repiny muuten hiukset päästä.
On levoton olo, levotonlevoton...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
So kiss me goodbye