"Oli niin hätkähdyttävän positiivista huomata, miten sie rikoit niitä muureja perjantaina. Kun puhuttiin. Ja surullista huomata että oot kasannut ne tänään takaisin."
Saan myös kuulla muuttuvani usein poissaolevan näköiseksi, kuin en olisi henkisesti läsnä ollenkaan.Hän miettii onko se suojautumis mmekanismi.
Onhan se, kukaan ei vain ole tajunnut sitä aiemmin.
Teen muisti ja keskittymiskykyä mittaavan testin, olen niissä näköjään aika huono.
En saa päätä pysähtymään ja pysymään yhdessä asiassa.
Perjantaina sain kotitehtäväksi testin, jossa piti laittaa lauseita järjestykseen tapahtuu usein tai ei ollenkaan, tai jotain siltä väliltä. Ja siinä oli lause:
En aina tunnista itseäni kun katson peiliin.
Koko lause tuntui potkulta mahaan, ja hetken verran pelkäsin oksentavani.Tätä tapahuu miulle nimittäin usein. Kaverit miettii aina miks kattelen itteäni niin paljon peilistä ja tökin naamaani.
Kun on pakko testata että oikeasti itse katsoo peiliin, tökkiä ja katsoa kuinka se hahmo peilissä tekee samoin.
Se on pelottavaa.
Siihen olen jo tottunut että aina tuttua tietä kävellesäni, osa päästäni väittää että näen sen ensimmäistä kertaa, että koko maisema on uppo outo. Vaikka kävelisin sillä päivittäin.
Mutta tätä kasvojuttua, sitä säikähdän aina.
Ps. oma tekemä kuva:D
