voimiin, jotka ohjailee mun elämää
Jotka vie mukanaan ja itseensä rakastuttaa
en tiedä onko se väärin
kun en suostunutkaan pystyyn kuolemaan
sillä niin olis käyny, jos ois jäänyt eiliseen kii
Joku mua piteli siinä
se oli niin kamalan vahva
eikä se halunnut päästää irti
Melkein kun lihaa ja verta
suurempi vuoria ja merta
se sellaiseksi kasvoi mun päässä
En aio tuntea pelkoo
vaikka pelkään et se ei oo musta kii
mut mä luulen et ihminen on sitä vahvempi
mä aion antaa sen kuolla
en enää anna sille tilaa hengittää
mä en oo, mä en oo sille velkaa yhtään enempää
Mä rakennan kotini yksin
mä armahdan nimeäni yksin
ja pakotan pitämään itseni koossa
en ole se sulle surkee rätti, jonka sydän on imetty kuiviin
en rakenna sille kotiini huonetta
Hei, odota yllätystä
en pidätä hengitystä
mä haluan jättää sen kaiken taaksepäin
mun pakoni loppuun juostu on
en mä rohkea oo, enkä kuolematon
mut mä tiedän ton syyn
minkä sydän on tiennyt kauan
mun pakoni loppuun juostu on
Mä valitsen juosta
koska luulen etten osaisi muuta
en enää tunnista itseeni tuosta
se ihminen on jäänyt menneeseen aikaanklik
Halusin vain tulla kertomaan, miten paljon paremmalta tuntuu, kun tajuaa ettei tarvitse jaksaa.
Ja miten parempi olo on kun joku sanoo, ettei minun oglemat ole miun vika.
En ansaitse niitä, en ole koskaan ollut niin ilkeä ketään kohtaan, että tämä olisi ansaittua.
Ja kun joku sanoo, että ei neljätoista vuotiaan eikä, nykeisen kaksikymmentä yksi vuotiaan, minun, kuulu olla tukikeppi vanhemmilleni.
Että ei minun kuulu kuunnella, kun äitini uhkailee itsemurhalla.
Se oikeasti helpotti.
Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
So kiss me goodbye