Itke paska, itke.

Olen pitkällisen pohdinna jälkeen päättänyt tulla siihen tulokseen että päiväosasto on ollut miulle ihan oikea paikkaOn jotenkin helpottavaa että voi puhua siitä mustasta puolesta oman pään sisällä ilman että kukaan tuomitsee.
Sillä mustia hetkiä tämän pään kanssa tulee, ei kovin useasti enää. Onneksi.

Mutta muistan ajan jolloin maniassa saamani raivokohtaukset polttivat paljon siltoja.Muistan ajan jota en oikeasti tahtoisi muistaa. Kaverit jotka ihan syystäkin lopettivat soittamisen koska en masennuksissani koskaan vastannut.
.
Ja ne kaverit joiden kanssa maniassa ryyppäsin monta viikkoa putkeen. Kaikki ne riidat ja raivokohtaukset jotka sain aikaan kun tuntuu ettei kukaan ymmärrä. Kun on nukkunut kaksi tuntia yössä eikä silti väsytä ja pää tursuaa aivan mahtavia, typeriä, ajatuksia.

tietenkään tämänkään kanssa ei saa kokonaan mennä sairauden taakse piiloon, vaan pitää oikeasti miettiä mikä johtuu sairaudesta ja mikä on van omaa hölmöyttä.
Jos teistä tuntuu että hölisen joutavia, niin sanokaa se. Jooko?
Koska tämä oman pään purkaminen ja uudelleen kokoaminen on työlästä.

Tänäänkin puhuttiin itsemurhasta ja omista suhteista vanhempiin, oon tehnyt paljon havaintoja. Omasta syyllisyydestä halusta miellyttää muita, mutta myös siitä pimeästä puolesta joka nauraa rumasti päin naamaa ja yrittää hajottaa kaiken. Siitä suuresta erosta joita näillä kahdella ihmisellä on, jotka elävät minun pääni sisällä.

Onneksi olen löytänyt muutaman ihmisen, joita en saa peloteltua pois, ja uskokaa kun sanon että yritetty on.