Maailman ihanin tyttö

Entä jos katsoisit minua ihan hiljaa, keskittyen.
Näkisitkö minut arkesi seasta?
Näkisitkö sen mitä en sano?
Näkisitkö sävyjä siitä, mitä haluan olla?
Tartu niihin, älä usko siihen
millainen luulet minun olevan.
Tarvitsen siipeni.
Unelmat värjäävät minut sisältä.
Katso minua lempeästi,
ja auta tulemaan niiden kaltaisiksi.
Usko puolestani silloin
kun maailmani on samea ja raskas.
Tahdon että olemassa oloni tekee sinut onnelliseksi.
Sinun ilosi keventää minua.


En tiedä oletteko kuulleet projketista Maailman ihanin tyttö.
Minä olen, ja se on kaunis projekti.
Muutan taas kotoa pois, tuki asuntoon. Luultavasti, ehkä.
Ja jo nyt, iskä on sitä mieltä että menen väärään suuntaan elämässäni. Taas.
Vaikka minä haluan vain pois täältä.
Mutta en voi sanoa ääneen, sitä.
Että sinä, isä kallis, hajotat minua sisältäpäin. Muistan kaikki ne asiat menneestä
konkreettisesti taas.
Teidän riitelynne,
masennuksenne,
itsemurha ajatuksenne (lähinnä äidin)
tappavat minua sisältäpäin.
Eikös sen pitäisi mennä toisinpäin?
Eikö vanhempien kuuluisi olla täällä lapsiaan varten?
Vai meneekö se sittenkin toisinpäin?
Meillä se ainakin menee, ja minä olen heikko.
En kestä tätä painoa musertumatta.