"Listen close to someone's troubled mind And hear that breaking sound..."

Tekisin mitä vaan että saisin taas tunteita. Mikään ei tunnu miltään. Mikään ei satu, mikään ei naurata. Kannan tätä pirteys naamaria niin että poskilihaksiin sattuu ja kaikki uskoo.Näytä iloiselta,näytä iloiselta.Oksennan taas joka päivä, mutta sekään ei tunnu miltään. Mikään ei. Ihan sama kuka tulee kylään, kenen kanssa puhuu. Kaikki on samaa harmaata massaa, ei jaksa vaihtaa yö-pukua pois, kohta on kuitenkin taas ilta. Eikä kukaan kuitenkaan nää. Kukaan ei soita. Puhelin istuu mykkänä telkkarin päällä ja tuijottaa takaisin mustana ja tunteettomana. Pitäisikö syödä? Miksi vaivautua. Eipähän tartte voida niin pahoin. Maha murisee mutta ainakaan se ei yritä kääntyä ympäri. 

Mikä päivä tänään on, joko se on vaihtunut? 

Onko sillä enää väliä?