Eilen menin terapiaan niinkuin aina tiistaisin. Etin 20min parkkipaikkaa.
Kävelin aulaan odottamaan. Venailen n. 20min.
Katon ihan muuta asiaa kalenterista. JA mitä huomaan, terapia onkin vasta keskiviikkona. Normaalista poiketen. Kiva.
No menin sitten tänää uudelleen, kun tuun pois. Auton ikkunaa koristaa pysäköinti virhe lappu.
Olin laittanut ajatuksissani kiekkoon väärän kellon ajan.
Avaudun tästä aiheesta mein äiteelle.
"No kaikille sattuu virheitä."
"Ei miulle!!"
Ei normaalisti tälläsiä virheitä ei sattuiskaan, miten vois kun tarkistan kaiken viiteen kertaan ennen kuin edes postun autosta??
Mut nyt oon niin pirun väsynyt ollut pari päivää.
Kun läksin kuntoutuksesta ja istuin autoon, tuli hetkellinen pakokauhu, auto ei näyttänyt tutulta. Aivot väitti että oon vika autossa. Ja jouduin oikeesti käyttää aika paljon energiaa siihen et sain aivot uskomaan et, tuskin kahteen autoon samat avaimet kävis.
Näitä sattuu toisinaan, ettei tunnista missä on, omaa peilikuvaa, tuttua katua ja niin edespäin.
Niihin on vaan niin hankala tottua:/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
So kiss me goodbye