Kaikki mitä oon tehny pienenä, tuntuu tapahtuneen mummolassa. Kaikki hyvät asiat.
Ja ne loput. No, tuntuu että oon blogannu suurinman osan muistoistani pois. Ja nyt kun niitä on pakko miettiä, ne tulee pieninä paloina ja pilaa päivän. Muistan tappeluita, äiti syyttämässä mein iskää siitä että sillä on joku toinen nainen. Muistan nimenkin, Niina
Ei mikään ihme siis etten oo koskaan luottanu siihen että mein porukat oikeesti rakastais toisiaan, mutta pelkään kaikkien muittenkin suhteitten puolesta. Tuntuu ettei rakkaus ikinä kestä.
Muistan myös hyvin irrallisia juttuja, meidän äiti selittämässä miulle, oon ehkä viisi vuotias, etten voi sanoa sille rakastavani sitä. Koska se on epäsopivaa. Niinkuin jotenkin se että sanon sen omalle äidille olisi jotenkin väärää, melkein insestistä. Ja muistan sen hämmennyksen jonka se aiheutti.
Haluan takaisin sinne turvalliseen muistojen ja tilanteiden ulos bloggaamiseen. En mie näitä halua muistaaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
So kiss me goodbye