Ahdistuneisuus puskee päälle salakavalasti niistä nurkista joista sitä ei osaa ennalta ehkäistä.
Tulen hulluksi tässä pikkuisessa kopissa.
Ja väsyneeksi pelkäämään että, se että ei vastaa viesteihin tarkoittaa että olen jollain tavalla vastenmielinen.
En ole syönyt viikonlopun aikana kuin kaksi kertaa mysliä ja sekin tuntuu liialta.
Kaikki on liikaa. Pelkään vaa'an näyttävän enemmän vesilasillisenkin jälkeen. Tiedän että se ei ole ihan tervettä, mutten pysty muuhunkaan. Mitä jos lihon teestä? Mitä minä sitten teen?
Sairaanhoitajani sanoi lääkärilleni etten pysty syömään normaalisti, johon lääkäri vastasi kysymällä olenko alipainoinen.
En ole, vastasin.
Sen jälkeen lääkäri ei enää ottanut asiaan mitään kantaa.
En enää tiedä mitä tekisin tämän asian kanssa.
En edes koe olevani syömishäiriöinen.
Tälläinen lihapulla.
Aion nyt taas kiduttaa ilostuttaa teitä musiikillisilla löydöilläni. Alkuperäinenkin on ihana, mutta tässä oli jotain koskettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
So kiss me goodbye